Tänään on juhlittu poja 1v synttäreitä. Aamulla herätessä oli pala kurkussa ja tuntui pahalta. Mulla oli kamala kiire päästä käymään haudalla, joten ihan aamusta haudalle myös mentiin. Halusin olla siellä ensimmäisenä. Heti, kun päästiin hautausmaalle niin oma olo tuli todella paljon paremmaksi. Sanoinkin miehelle, että miten jännää se on, kun hautausmaalle tulee niin en ikinä ole surullinen. Siellä on niin helppo olla. Siellä me olemme läsnä koko perhe. Kukaan ei puutu. Hautausmaalla tullut parempi mieli säilyi koko päivän. Ei ole ahdistanut tämä päivä enää aamun jälkeen ollenkaan.
Veimme pojalle synttärikortin, lahjan ja ilmapallon. Tuon ilmapallon esikoinen sai päästää taivaan tuuliin lentämään ja samalla toivotimme pojalle hyvää syntymäpäivää. Tietenkään kaikki ei mennyt niin, kuin oltiin suunniteltu ja pallo jäi läheiseen koivuun kiinni. Onneksi se oli sieltä päivän aikana irronnut ja jatkanut matkaa. Päiväruuan jälkeen syötiin pojan synttärikakkua, jonka eilen hänelle leivoin. Ja tietenkin laulettiin myös "paljon onnea vaan".
lauantai 5. heinäkuuta 2014
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Vuosi
Tänään on vuosi siitä, kun saimme kuulla ne kaikkein ikävimmät uutiset. Tämä päivä ei ole ollut tähän mennessä läheskään niin raskas, kun olin ajatellut. Poika on tietenkin ollut mielessä aamusta asti, mutta en ole niin surullinen, kuin olisin kuvitellut olevani.
Eilinen olikin aivan toista maata. Olin eilen aivan surun murtama. Itku tuli jo heti aamulla silmät avattuani. Muutenkin koko päivän olin todella itkuinen. Vaikka kyyneliä ei enää päivällä tullut (tai en antanut niiden tulla) niin itkin koko ajan sisäisesti. Niin pahaa oloa mulla ei ole ollut vähään aikaan, kun eilen oli. Surun aalto pääsi taas rantautumaan ja viemään hetkeksi mukanaan. Uskon, että eilinen itku teki kuitenkin hyvää. Tänään pystyn keskittymään pojan muistelemiseen. Edelleen tuntuu niin väärältä, että me jouduimme oman poikamme hautaamaan.
Huomenna onkin pojan syntymäpäivä. Sitä juhlimme kakun merkeissä oman perheen kesken. Käymme myös haudalla toivottamassa pojalle hyvää ensimmäistä syntymäpäivää.
Eilinen olikin aivan toista maata. Olin eilen aivan surun murtama. Itku tuli jo heti aamulla silmät avattuani. Muutenkin koko päivän olin todella itkuinen. Vaikka kyyneliä ei enää päivällä tullut (tai en antanut niiden tulla) niin itkin koko ajan sisäisesti. Niin pahaa oloa mulla ei ole ollut vähään aikaan, kun eilen oli. Surun aalto pääsi taas rantautumaan ja viemään hetkeksi mukanaan. Uskon, että eilinen itku teki kuitenkin hyvää. Tänään pystyn keskittymään pojan muistelemiseen. Edelleen tuntuu niin väärältä, että me jouduimme oman poikamme hautaamaan.
Huomenna onkin pojan syntymäpäivä. Sitä juhlimme kakun merkeissä oman perheen kesken. Käymme myös haudalla toivottamassa pojalle hyvää ensimmäistä syntymäpäivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)