Vuosi

Tänään on vuosi siitä, kun saimme kuulla ne kaikkein ikävimmät uutiset. Tämä päivä ei ole ollut tähän mennessä läheskään niin raskas, kun olin ajatellut. Poika on tietenkin ollut mielessä aamusta asti, mutta en ole niin surullinen, kuin olisin kuvitellut olevani.

Eilinen olikin aivan toista maata. Olin eilen aivan surun murtama. Itku tuli jo heti aamulla silmät avattuani. Muutenkin koko päivän olin todella itkuinen. Vaikka kyyneliä ei enää päivällä tullut (tai en antanut niiden tulla) niin itkin koko ajan sisäisesti. Niin pahaa oloa mulla ei ole ollut vähään aikaan, kun eilen oli. Surun aalto pääsi taas rantautumaan ja viemään hetkeksi mukanaan. Uskon, että eilinen itku teki kuitenkin hyvää. Tänään pystyn keskittymään pojan muistelemiseen. Edelleen tuntuu niin väärältä, että me jouduimme oman poikamme hautaamaan.

Huomenna onkin pojan syntymäpäivä. Sitä juhlimme kakun merkeissä oman perheen kesken. Käymme myös haudalla toivottamassa pojalle hyvää ensimmäistä syntymäpäivää.