Puoli vuotta on kulunut meidän pojan syntymästä. Tuntuu, et aika vaan matelee. Vasta puoli vuotta! Se on tajuttoman lyhyt aika. Meillä voisi olla täällä konttaava tai konttausta harjoitteleva poitsu. Kuinka erilaista arki olisikaan tällä hetkellä. Ei varmasti ollenkaan näin helppoa. Mutta vaihtaisin tämän helpon arjen heti siihen arkeen millaista se olisi, jos poika olisi elossa.
Nykyään, kun ajattelen poikaa niin en tunne enää niin kovaa tuskaa. Tuntuu enemmänkin haikealta, kun hän ei ole täällä meidän kanssa. Esikoinen ei pääse tutustumaan veljeensä. Niin valitettavaa, mutta totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.