Nyt ne sitten ovat edessä. Ensimmäiset hautajaiset pojan hautajaisten jälkeen. Ihme kyllä, muo ei tällä hetkellä ahdista nuo hautajaiset ollenkaan. Enemmän jännittää kaikkien sukulaisten kohtaaminen ensimmäistä kertaa pojan kuoleman jälkeen. En edes tiedä mikä siinä jännittää. Ehkä se huomioivatko ne meidän menetystä ollenkaan? Sanovatko he mitään pojasta? Ja jos sanovat niin mitä? Miten siihen itse suhtaudun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.