surua kyynelin kastella täytyy
jotta se puhkeais kukkaan
helli ja hoivaa varoen vaali
ettei se menisi hukkaan
pois älä oveltas käännytä koskaan
suru jos koputtaa milloin
pyydä se sisälle syötä ja juota
tarjoa yösija silloin
sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan
se mitä kunniavieraasi kertoo
kätke se sydämees tarkoin
ei niitä oppeja kirjoista löydä
ei ostaa voi miljoonin markoin
itkuja varten on ihmisen silmät
vierikää kyyneleet
tuleehan tuolta se toinen päivä
kun on kepeät askeleet
sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan
jotta se puhkeais kukkaan
helli ja hoivaa varoen vaali
ettei se menisi hukkaan
suru jos koputtaa milloin
pyydä se sisälle syötä ja juota
tarjoa yösija silloin
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan
kätke se sydämees tarkoin
ei niitä oppeja kirjoista löydä
ei ostaa voi miljoonin markoin
vierikää kyyneleet
tuleehan tuolta se toinen päivä
kun on kepeät askeleet
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan
En muista, olenko kommentoinut blogiasi aiemmin, seuraillut olen jonkin aikaa. Lokakuussa myös minusta tuli enkelin äiti.
VastaaPoistaTämä on hieno sanoitus, olen myös kuunnellut tätä biisiä paljon. Minusta tuntuu tosin, että en ole surussani vielä niin pitkällä, että osaisin kohdata sen näin hienosti niin kuin laulussa kehotetaan, mutta ehkä ajan kanssa opin vielä...
Voimia sinulle surun tiellä!
Otan osaa suureen suruunne. Paljon voimia surun tielle. Olen huomannut, että niitä tosiaan tarvitaan. Suru onneks jossain vaiheessa muuttaa muotoaan ja tulee siedettäväksi.
PoistaEn tiedä itsekään pystynkö ihan noin rennosti surun vastaanottamaan, kuin laulussa kehoitetaan. Mutta suunta on selvästi sinne päin. Mikään menetys ei tunnu enää niin pahalle, kun on oman lapsensa haudannut.