Eilen tuli pitkästä aikaa itku. Ajelimme kotiin päin ja mietin samalla joulua. Tuntui ihan tajuttoman pahalta ajatella, että toiselle lapsellemme joudumme menemään hautausmaalle toivottamaan hyvää joulua. Me kaikki muut saamme viettää joulun sisällä lämpimässä perheen lesken. Poikamme joutuu olemaan yksin siellä maan alla kylmässä. Nytkin tuo ajatus nostattaa kyyneleet silmiini. Ahdistaa! Syli huutaa tyhjyyttä. Haluan poikamme kotiin! Meidän kohtalo tuntuu taas niin väärältä!
Tästä kaikesta huolimatta tunnen edelleenkin suurimmaksi osaksi aikaa itseni onnelliseksi. Tämä tunne ei ole muuttunut mihinkään.
Haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.