En voi uskoa, että 4kk on jo takana päin. Näistä 4 kuukaudesta muistan todella vähän. Joistain kuukausista en muista mitään. Olen yllättynyt, kuinka hyvässä kunnossa olen tällä hetkellä. Jossain vaiheessa olin varma, että suruun voi kuolla. Nyt tiedän, että niin ei käy. Ainakaan minulle. Tästäkin kaikesta voi selvitä. Niin hullulta. kuin tuo lause kuulostaakin. Enkä usko siihen itsekään joka päivä. Tänään kuitenkin uskon.
Tämä päivä ei ole tuonut minkäänlaista tunnekuohua. Haudalla käytiin viemässä kukkia. En tuntenut edes suurta vääryyttä haudalla käydessäni. Voisin jopa sanoa, että tänään on ollut hyvä päivä. Ehkä suru antaa minulle taas hetken tilaa hengittää. Ikävä on kuitenkin suunnaton poikaa kohtaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.