Tänään ensimmäistä kertaa elämässäni olen viettänyt pyhäinpäivää jollain tapaa. Ennen en ole kyseistä päivää mitenkään huomioinut. Ennen se on ollut vain päivä muiden joukossa. Käytiin viemässä haudoille kynttilöitä. Yllätyttiin siitä, kuinka paljon hautausmaalla oli väkeä ja kuinka paljon siellä oli kynttilöitä. Hautausmaa on niin ihanan näköinen, kun se on pimeällä täynnä kynttilöitä. Oikea kynttilämeri kutsuu sinne sekaan.
Tämä vuosi on tuonut tullessaan meille jo kaksi uutta juhlapyhää, kuoleiden lasten muistopäivän ja pyhäinpäivän. Mieluiten olisin edelleenkin viettämättä näitä. Aamulla ajatus siitä, että tänään on pyhäinpäivä sai itkunkin taas tulemaan. En haluaisi viettää tätä päivää sen takia, kun poikamme on haudassa! Se on vaan edelleenkin niin väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.