Hirveä olo! Tänään on se maaginen päivä. Laskettuaika olisi ollut tänään. Koko päivän on ollut todella masentunut olo. Mikään ei kiinnosta. Kello ei liiku. Ajattelen, jos kaikki olisi mennyt hyvin meillä saattaisi olla oma nyytti kotona. Esikoinen, kun syntyi vajaa viikkoa ennen laskettua-aikaa. Tai ainakin olisin hyvin tuhdissa kunnossa tällä hetkellä. Onneksi nyt on enää pari tuntia tätä päivää jäljellä. Sitten alkaa huominen, jolla ei ole mitään ihmeellistä arvoa. Vain tavallinen sunnuntai.
Taas iltaa kohden itsesyytökset ovat alkaneet nostaa päätään. Miksi en toiminut silloin, kun epäilytti onko kaikki ok? Olenko itse tappanut oman lapseni? Miten ikinä kuvittelin, että näin ei voi meille tapahtua? Olisko lopputulos toinen, jos edellisellä viikolla olisin käynyt synnärillä näytillä? Viimeinen kysymys on kaikkein ahdistavin! Varsinkin, kun siihen en koskaan tule saamaan vastausta. Psykologi sanoi, että itsesyytökset ovat turhia. Hän oli lukenut potilastietojani ja omien sanojensa mukaan ei keksinyt mitään mitä olisin voinut tehdä toisin. Tai mitään millä itse olisin vaikuttanut vauvan kuolemaan. Olihan edellisellä kerralla (2 viikkoa aikaisemmin) kaikki ollut neuvolassa vielä hyvin. Tälläiset ajatukset aiheuttavat vain lisää stressiä jo muutenkin stressaavaan tilanteeseen. Mutta en voi niille mitään. Ne tulevat väkisin mieleeni. Enkä saa niitä sieltä pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.