Tänään oli jälkitarkastus. Siellä käytiin myös läpi pojan ruumiinavausraportti ja testitulokset. Mitään syytä ei löytynyt miksi poikamme oli kuollut. Kaikki oli kunnossa. Meidän poika oli terve, ei viitteitä mistään mikä olisi voinut aiheuttaa poikamme kuoleman. Eli meille kävi kohdun sisäinen kätkytkuolema.
Tuntuu niin väärältä! Miten voi olla mahdollista, että meidän täysin terve poika voi noin vain kuolla? Ei tuollaista käsitä. Miten sellaista voi edes tapahtua? Tämähän oli siis juuri se vaihtoehto mitä itse pidin kaikkein parhaimpana. Nyt tiedän, että en ole voinut itse millään tavalla vaikuttaa pojan kuolemaan. Niin vain kävi. Eikä sitä olisi voitu estää. Helpottava tieto oli myös se, että poika ei ollut kärsinyt kuollessaan. Eli kuolema oli tullut nopeasti. Nyt on kaikki viralliset asiat hoidettu poikaan liittyen. Suru kuitenkaan ei ole mihinkään hävinnyt. Se on edelleen todella vahvasti läsnä. Poikaa on niin kova ikävä! Meidän täydellinen enkelimme!
Voi, olen niin kovin pahoillani tästä. Meillä tilanne oli ihan sama, eli mitään syytä ei löytynyt. Seuraavaa raskautta ajatellen tämä on kylläkin positiivinen asia mutta tällä hetkellä siitä ei oikein saa lohtua. Toivottavasti tämä tieto kuitenkin edes hivenen helpottaa oloasi ja poistaa syyllisyyttä. Paljon voimia!
VastaaPoistaNiin mäkin ajattelen, että seuraavaa raskautta ajatellen tämä uutinen on todella hyvä. Nyt meillä on aivan sama todennäköisyys kohtukuolemaan, kuin kaikilla muillakin. Tämä tieto kohdun sisäisestä kätkytkuolemasta on helpottanut omaa oloani valtavasti. Tuon tiedon saatuani en ole kertaakaan enää ajatellut mitä olisin voinut tehdä toisin. Ja olisiko poika hengissä. Tiedän, että en olisi voinut mitenkään estää pojan kuolemaa. Voimia sinullekin! <3
PoistaOsanotto suureen suruunne.
VastaaPoistaLöysin tämän blogisi kun etsin tietoa kohtukuolemasta. Meillä myös särkyi maailma viime kuussa kun pikkuisemme lensi enkeliksi taivaaseen. Vaikka tietää että näinkin voi käydä, niin ei sitä ikinä kuvittelisi omalle kohdalle sattuvan, tai ainakaan en minä uskonut.
Olen lukenut täältä kirjoituksiasi ja niin paljon samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia on itsellänikin. Koko maailma tuntuu järkkyneen ja kaikki on niin sekaisin. Elämä kuitenkin näyttää jatkuvan ja aika kuluvan eteenpäin vaikka välillä pohdin voiko tästä edes selvitä.
Toivon sinulle ja perheellesi jaksamista ja voimia, niin kamalan surullinen asia tämä on. <3
Olen niin pahoillani, että tekin olette joutuneet tämän kokemaan. Yksi toiveistani oli pojan kuoltua, että kukaan muu ei tätä enää joutuisi kokemaan. Valitettavasti tuo toive ei toteudu. Paljon voimia teidän perheelle! <3
PoistaTämä on kyllä sellainen asia ettei tätä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, kenenkään ei tulisi kokea tällaista.
PoistaEi kai tässä muuta voi kun yrittää mennä päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin ja toivoa että suru joskus hellittäisi.
<3
-V-