Millainen on ensimmäinen vuosi kohtukuoleman jälkeen?

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Unia

Olen ruvennyt näkemään tapahtuneesta unia. Tuossa pari viikkoa sitten mietin, että eipä ole vielä uniin nämä tapahtumat tulleet. Yleensä mulla tulee todella helposti uniin kaikki erilaiset tapahtumat. Varsinkin silloin, jos odotan jotain oikein innolla. Tai on tapahtunut jotain oikein kamalaa. Jopa joistain ohjelmistakin tulee mun uniin asioita.

Nämä unet tapahtuneesta eivät ole ahdistavia. Enemmänkin niissä on hämmentynyt tunnelma. Vain kerran olen nähnyt unta pojasta. Siinä unessa poika oli jo hiukan vanhempi, ehkä 3-vuotias. Oltiin mun miehen kanssa ruumishuoneella, jossa poika makasi pöydällä kuolleena. Hän kuitenkin heräsi siitä ja alkoi jutella mieheni kanssa. Itse vain seurasin hämmentyneenä sivusta keskustelua. En kuitenkaan kuullut mitään, mistä he puhuivat. Enkä myöskään kuullut pojan ääntä.

Toisessa unessa menin synnärille kovien kohtukipujen takia. Siellä kätilö (se sama joka hoiti pojan synnytyksen) oli sitä mieltä, että synnytys tulee käynnistää. Mä mietin omassa päässäni, että enhän mä ole vasta kun 15. viikolla raskaana. Enkä ole vielä edes tuntenut vauvan liikkeitä. En kuitenkaan sanonut tätä ääneen kätilölle. Kätilö, kun lähti hakemaan lääkäriä (sitä samaa, jolta kuulimme suru-uutisen) niin silloin älysin, että enhän mä edes ole raskaana. Mähän olen 4 viikkoa sitten synnyttänyt.

Mistäköhän nuokin unet tulevat? Tällä kertaa tälläinen erilainen kirjoitus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.