Tänään on ollut taas pienimuotoinen terapia päivä. Käytiin mun kaverin kanssa leikkipuistossa. Pääsin taas pitkästä aikaa puhumaan pojasta ja kertomaan kuinka kaikki meni. Huomasin, että edelleenkin tuon kaiken läpi käyminen tekee pahaa. Monta kertaa sain kyyneleitä niellä, kun asiasta puhuttiin. Tietenkin puhuminen teki taas hyvää. Haluaisin puhu pojasta edelleenkin joka päivä ja koko ajan. Tuntuu, että kuuntelijoita on vaan harvassa. Kuka nyt jaksaisi päivästä toiseen kuunnella samoja asioita. (Tämä voi taas olla näitä mun omia oletuksia. Varmasti aina löytyy joku kuka jaksaa kuunnella. Kunhan vain kehtaisi avata suunsa ja puhua. Olen niin ujo, että se suun avaaminen on aika ajoin todella vaikeaa. Vaikka asiaa olisikin.)
Tilasin tänään ifolorilta kanvastaulun pojasta. Haluan hänet hyvin näkyville meidän kotiin. Tilasin myös samanlaisen esikoisesta. Otin myös esikoisesta sellaisen kuvan missä hänellä ei ole silmät auki. Tuntu jotenkin hassulta, että esikoisella olisi ollut kuvassa silmät auki ja pojalla silmät kiinni. Päätettiin miehen kanssa, jos meille tulee lisää lapsia niin kaikista tehdään samanlainen taulu. Ja kaikilla tulee siihen kuva, jossa nukkuvat. Nyt vaan odotan innolla, että taulut saapuvat postissa ja saadaan ne seinälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.