Torstain todella huonon päivän jälkeen on ollut vain hyviä päiviä. Olen näistä onnellinen. Saan hetken hengähtää surusta. Ikävä ei ole näiden päivien aikana mihinkään hävinnyt. Se kulkee mukana. On hitsattu kiinni mun sydämeen. Aina pieni osa minua puuttuu.
Torstain mielettömän tuskan aikaan sain jotain jopa tehtyä. Sain soitettua hyvälle ystävälleni. Olen näköjään tällainen ihminen joka soittaa vaan suurimmassa hädässä apua. Tuosta puhelusta oli suuri apu. Niin suuri, että en osaa edes kuvailla sitä, kuinka paljon se auttoi. Muutenkin keikenlainen tuki on ollut hyvä. Olen saanut vertaistukea parilta suunnalta sekä tukea ystävältäni. Olen niin onnelinen, että mulla on ollut nämä henkilöt elämässäni näinä vaikeina päivinä. En ole siitä onnellinen, että muutkin ovat kokeneet kohtukuoleman. Vaan siitä, että he jaksavat tästä puhua myös mun kanssa. Helpottaa todella paljon, kun saa kirjoitella muiden saman kokeneiden kanssa.
Kovasti haaveilen jo uudesta vauvasta. Se antaa paljon voimia jaksaa huomiseen. Välillä vauvakuume on ihan mielettömän suuri. Sitten se taas laantuu pienemmäksi. Kuitenkin niin, että on koko ajan jollain tapaa läsnä. Tuo kuume on hiukan myös pelottava. Mitä sitten, kun saamme sen plussatestin? Miten selviän siitä 9 kuukaudesta järjissäni? En varmaan mitenkään ilman tukea.
Tulipa sekava teksti.. Ajatus harhailee todella pahasti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.