Millainen on ensimmäinen vuosi kohtukuoleman jälkeen?

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Tiedon jano

Mulla on hirmuinen tiedon jano! Haluan saada tietoa kohtukuolemista sekä lukea muiden kokemuksia. Niitä vaan ei ole hirveästi saatavilla. Olen löytänyt aiheesta vain muutaman blogin ja pari muuta kirjoitusta, joissa kerrotaan muiden kokemuksia. Miksi asiasta on niin vähän saatavilla tietoa? Ja varsinkin niitä muiden kokemuksia ja selviytymiskertomuksia. Kun saa lukea miten, joku on tästä suuresta surusta selvinnyt saa itsekin toivoa, että tästä kyllä selvitään. Siinä ehkä yksi syy siihen, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Haluan jakaa oman kertomukseni. Ja toivottavasti tästä joku saa sen saman tunteen minkä itse olen muiden kertomuksista saanut. Tästäkin voi selvitä. Se on mahdollista. Vaikka se ei siltä aina tunnu.

Ikävä on edelleen kova omaa pientä kohtaan. Uskon, että tuo ikävä ei tule vielä pitkään aikaan helpottamaan. Ehkä ei ikinä. Pari päivää sitten, sain kuulla ja nähdä ensimmäisen kerran tapahtuneen jälkeen, että joku oli saanut elävän lapsen syliinsä. Olen miettinyt miten reagoin tuolloin. Oma reaktioni yllätti. En ollut surullinen, koska meille ei tuota ihanaa tunnetta suotu. Olin iloinen heidän puolestaan. Ja ehkä jopa hieman huojentunut, koska ainakaan sen perheen ei tarvitse kokea tälläista menetystä. Olen yrittänyt elää niin, että en tulisi katkeraksi tämän tapahtuman takia. Ainakaan vielä ei ole niin käynyt. Tiedostan sen, että katkeruus voi tulla myös myöhemmin. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että se ei hallitse elämääni juuri nyt.

3 kommenttia:

  1. Minullakin oli kauhea tiedonjano kun sairaalasta kotiin palattiin tyhjän sylin kanssa. Löysin vain muutamia blogeja ja joitain tekstejä. Kohtukuolema sivustot ovat tosi kattavat ja ne olenkin jo moneen kertaan lukenut. Itsekin omassa blogissa aloin kirjoittamaan omista kokemuksistani ja tuntemuksistani, ajatellen että niistä voi olla hyötyä jollekkin joskus ja itselle se on samalla yksi terapia muoto. Mutta niissä blogeissa joissa kohtukuolemasta on jo enemmän aikaa kulunut saa lohtua siihen tulevaan, ehkä mekin selviämme tästä vielä. Iso halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nuo kokemukset, joissa on lopulta saatu elävä vauva syliin ovat helpottavia. Antaa niin paljon toivoa tulevaisuuden suhteen. Kyllä me tästä selvitään. On muutkin selvinneet. Aikaa se vaan varmasti vie.

      Poista
  2. Ehkä juuri sen helpottavankin tiedon takia tietoa on niin vähän kun kohtukuolemat ovat sen verran harvinaisia =) minua ainakin karmaisisi jos löytäisin kymmenittäin erilaisia blogeja kohtukuoleman kokeneista.. Eivätkä kaikki käsittele surua julkisesti juuri tuomitsevien, töksäyttelevien kommenttien takia ja itsensä takia... pääsevät helpommalla..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! En julkaise asiattomia kommentteja.